Alanko ylänkö tasamaa

Tuulen selkään nousta pelkään
vapisen sinun katseen alla
helle heiluttaa helmoja
pouta pilven alla
paniikki iskee
pois ponnistaa pelko
jonnekin
hysteria pois katoaa
valo näyttää armottomasti
vuosirenkaat kasvoilta ihmisen
äiti pojalleen minua huumorin
varjolla miniäksi pyytää
sanoo sovin vaimoksi
lyriikan kuninkaalle
minä hymyilen hetken nauran