Roposia

Elvi Vallius on sitkeä, pikkuinen mummo, joka on kuin suoraan hänen omista runoistaan: ".. kultainen eukko, joka mielenkiinnolla puoleensa vetää..." tai "pokasaha, kassara ja minä, hyvä yhdistelmä".

Elvi elää runoista ja runoille. Runot eivät ole hänelle vaihtoehto, vaan ne ovat hänen jokapäiväistä leipäänsä ja ilmaa, jota hän hengittää. Runoja tulee ja menee ja parhaimmat niistä Elvi nappaa kiinni ja toimittaa eteenpäin toistenkin nautittaviksi.