Baskervillen koira

Arthur Conan Doylen Baskervillen koira (1902) on Sherlock Holmes -romaani, jossa kuuluisa salapoliisi selvittää Baskervillen suvun ympärille kietoutunutta kirousta. Dartmoorin autio, sumuinen ja uhkaava maisema muodostaa rikoksen psykologisen näyttämön: Sir Charles Baskervillen kuolema näyttää liittyvän myyttiseen, yliluonnolliseen koiraan, mutta Holmes etsii järjestelmällisesti havaittavia syitä ja inhimillisiä motiiveja. Tohtori Watsonin näkökulma lisää jännitystä, sillä lukija jakaa hänen rajallisen tietonsa ennen Holmesin päättelyketjun paljastumista. Teos yhdistää goottilaisen kauhun, salapoliisikertomuksen ja realistisen seikkailuromaanin; sen kirjallinen merkitys perustuu juuri yliluonnollisen tunnelman ja rationaalisen selityksen väliseen jännitteeseen. Arthur Conan Doyle (1859–1930) oli skotlantilainen lääkäri, kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Lääkärin koulutus vahvisti hänen kiinnostustaan havaintojen tekemiseen, päättelyyn ja todistusaineiston järjestelmälliseen arviointiin, jotka ovat Holmesin menetelmän perusta. Doyle loi Sherlock Holmesin 1880-luvulla vastineeksi aikansa epäselville ja usein melodramaattisille rikoskertomuksille, mutta ammensi Baskervillen koiraan myös gotiikan, kansanperinteen ja Dartmoorin maisemien historiasta. Teos syntyi Holmes-kertomusten suosion sekä kirjailijan halun uudistaa hahmoa pitkän poissaolon jälkeen vaikutuspiirissä. Kirjaa voi suositella erityisesti lukijalle, jota kiinnostavat klassinen dekkari, psykologinen jännitys ja goottilainen ilmapiiri. Se toimii sekä itsenäisenä rikosromaanina että avainteoksena modernin salapoliisikirjallisuuden historiassa. Lukija saa nauttia tarkasti rakennetusta juonesta, mieleenpainuvasta miljööstä ja siitä älyllisestä tyydytyksestä, jonka Holmesin päättely tarjoaa. Myös yliluonnollisen kirjallisuuden ystävä löytää teoksesta paljon, vaikka ratkaisu palauttaa arvoituksen lopulta inhimilliseen todellisuuteen.