Onni Wetterhoffin *Saloilta ja vesiltä: Metsästys- ja pyyntiretkiä* sijoittuu suomalaisen eräkirjallisuuden, luontokuvauksen ja metsästyskertomuksen risteykseen. Teoksen keskiössä ovat retket metsäisi
Onni Wetterhoffin *Saloilta ja vesiltä: Metsästys- ja pyyntiretkiä* sijoittuu suomalaisen eräkirjallisuuden, luontokuvauksen ja metsästyskertomuksen risteykseen. Teoksen keskiössä ovat retket metsäisiin saloihin ja vesistöjen äärelle sekä pyyntiin liittyvät havainnot, valmistelut, jännitteet ja onnistumiset. Luonto ei näyttäydy ainoastaan tapahtumien taustana, vaan toimijana, joka sääolojen, maaston, eläinten käyttäytymisen ja vuodenaikojen kautta määrittää ihmisen mahdollisuuksia. Kerronta yhdistää kokemuksellisen minä-näkökulman käytännölliseen erätietoon ja yksityiskohtaiseen ympäristön havainnointiin. Kirjallishistoriallisesti teos edustaa lajia, jossa kansallinen luontosuhde, toimeentulon ja virkistyksen rajapinta sekä eräelämän ihanteet kietoutuvat toisiinsa; sen näkökulma avaa samalla näkymän aikansa metsästyskulttuuriin ja luontokäsitykseen. Wetterhoffin kirjailijakuva hahmottuu teoksen perusteella tarkkailijaksi, retkeilijäksi ja eränkävijäksi, jonka kirjoittamista ovat ohjanneet omakohtainen kokemus sekä halu tallentaa katoavia tai muuttuvia pyyntitapoja. Hänen kiinnostuksensa kohdistuu sekä luonnon konkreettiseen tuntemiseen että ihmisen toimintaan sen keskellä. Tällainen tausta selittää teoksen dokumentaarisen sävyn, käytännönläheisyyden ja kunnioittavan, mutta paikoin jännitteisen suhteen saaliseläimiin ja ympäristöön. Kirjaa voi suositella lukijalle, jota kiinnostavat suomalainen eräperinne, metsästyksen kulttuurihistoria, vanha luontokirjallisuus ja retkikertomusten havainnollinen tunnelma. Se tarjoaa elämyksellisen lukukokemuksen lisäksi aineistoa siihen, miten luontoa, pyyntiä ja maaseudun elämänmuotoja on eri aikoina kuvattu ja merkityksellistetty.