Tuhannen ja yhden yön tarinoita III

Tuhannen ja yhden yön tarinoita III kuuluu laajaan arabialais-persialaiseen kertomusperinteeseen, jonka keskiössä on Šeherazaden kehyskertomus: hän lykkää teloitustaan jatkamalla joka yö uutta, kesken jäävää tarinaa. Kolmas osa rakentuu toisiinsa limittyvistä seikkailu-, rakkaus-, ihme- ja moraalitarinoista, joissa hallitsijat, kauppiaat, oppineet, yliluonnolliset olennot ja yhteiskunnan marginaaleihin jäävät hahmot kohtaavat. Kertomusten episodimaisuus, kerronnan sisäinen kerrostuneisuus, toisto, liioittelu ja yllätykselliset käänteet ovat teoksen keskeisiä tyylikeinoja. Teos ei ole yhden kirjailijan yhtenäinen romaani, vaan vuosisatojen aikana muotoutunut, suullista ja kirjallista traditiota yhdistävä kokoelma, jonka eri laitokset ja käännökset heijastavat muuttuvia kulttuurisia näkökulmia. Kirjailijaksi merkitty Anonyymi viittaa ennen kaikkea teoksen kollektiiviseen syntyhistoriaan. Tarinoiden aineksia on kulkeutunut Intian, Persian ja arabialaisen maailman välillä, ja niitä ovat muokanneet kertojat, kirjureiden toimitustyö sekä myöhempien aikojen kääntäjät ja kustantajat. Tekijättömyys ei merkitse taiteellista päämäärättömyyttä: kokonaisuutta sitoo Šeherazaden kertomisen strategia, jossa tieto, mielikuvitus ja viivyttely toimivat väkivallan vastavoimina. Teos voidaan siten lukea myös kertomisen vallan, sukupuolten välisten suhteiden, oikeudenmukaisuuden ja kulttuurisen kohtaamisen historiallisena dokumenttina. Kirjaa suositellaan lukijalle, joka arvostaa laajaa kertomusmaailmaa, symbolisesti rikasta fantasiaa ja kirjallisuuden pitkää, monikulttuurista historiaa. Se sopii sekä yksittäisinä iltalukemistoina että kokonaisuutena luettavaksi, sillä jokainen episodi tarjoaa oman juonellisen palkintonsa samalla kun kehyskertomus ylläpitää jännitettä. Lukijan on kuitenkin hyvä suhtautua kriittisesti vanhempien käännösten kulttuurisiin yleistyksiin ja pitää mielessä, että teoksen välittynyt muoto on historiallisten kerrostumien tulos.